Anna minun esitellä itseni
Kuka olen?
Olen Jenni Luostarinen, 31-vuotias Savonlinnalainen. Olen suorittanut eläintenkouluttajan ammattitutkinnon Ylä-savon ammattiopistossa vuonna 2022 ja tällä hetkellä suoritan YSAO:lla koirahierojan tutkintoa. Vuosina 2018-2020 olen suorittanut Eläinkoulutuskeskuksen oppimispsykologian ja käytöshäiriöiden anatomian kurssit. Olen myös vuosien mittaan osallistunut useille koirien käyttäytymiseen ja fysiikkaan liittyville eri ammattilaisten luennoille sekä kursseille ja pyrin jatkuvasti kehittymään kouluttajana sekä oppimaan uutta.
Tavoitteenani on iloinen ja hyvinvoiva koira sekä fyysisesti että psyykkisesti. Omaehtoisuus, hallinnantunne sekä valinnanvapaus ja positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ovat lähellä sydäntäni ja pyrin toimimaan parhaani mukaan näiden arvojen mukaisesti sekä koirien että omistajien kanssa. Ydinosaamiseni on paimenkoirien sekä rescuetaustaisten koirien sielunelämän ymmärtämisessä sekä erilaisiin pelkotiloihin liittyvissä haasteissa.
Perheeseeni kuuluu avopuolisoni Juhan lisäksi kesällä 2020 syntynyt poikamme Jesper sekä koiramme australianpaimenkoiranarttu Tuike ja australianpaimenkoirauros Tuuma. Aikaisemmalta ammatiltani olen restonomi, vaikkakaan en ole päivääkään näitä töitä tehnyt, vaan olen työskennellyt kaupan alalla 10 vuotta.
Koirista ja niiden kouluttamisesta sekä erilaisista harrastuksista olen ollut kiinnostunut koko ikäni. Koiraharrastukseni alkoikin aikanaan sekarotuisen Tellu-koiramme (lapinkoira-suomenpystykorva- husky mix, s.1.12.1990- k. 7.4.2007) kanssa arkitottelevaisuuskoulutuksista ollessani 7-vuotias. Tellun kanssa kävimme myös useilla koiraleireillä, joilla oli mahdollisuus tutustua eri lajeihin. Innostuinkin agilitysta ja tokosta ja ensimmäisen oman koirani, australianpaimenkoiranarttu Millin (s.26.3.2004 - k.7.7.2017), sain ollessani 12-vuotias. Milli oli varautunut vieraita kohtaan, mutta ihanteellinen harrastuskoira muuten; nopea oppimaan, keskittyi tehtäviin ja teki annetut tehtävät innolla, mutta osasi myös rauhoittua kotona. Millin kanssa kisattiin hieman sekä agilityssa että tokossa sekä kokeiltiin BH-koetta, joka meni mönkään lähinnä minun jännittäessä hirveästi ja Millin paineistuessa jännityksestäni. Kisaaminen ei ole ikinä ollut eikä ole edelleenkään itselle suuri intohimo vaan haluan harrastaa koirieni kanssa muuten ja kehittyä kouluttajana eri lajeissa.
Sittemmin perheeseemme saapui australianpaimenkoirauros Tempo (1.5.2007 -13.6.2020), jonka kanssa harrastettiin myös agilitya ja tokoa sekä lisäksi vanhemmiten tutustuttiin pelastuskoiralajeihin. Tempo oli sellainen koiramaailman Hessu-hopo, joka oli aina hyvällä tuulella sekä joka paikassa mukana. Tempon kanssa kamppailtiin pitkään korkean vireen kanssa ja esimerkiksi agilitya taidettiin tehdä ensimmäinen vuosi ihan parilla esteellä, sillä Tempo kiihtyi hirveästi jo pelkästään siitä, että minä juoksin. Kuitenkin myöhemmin pystyttiin menemään ihan kokonaisia ratoja onnistuneesti.
Millin ja Tempon kanssa kohtasin jo joitain lieviä haasteita, kuten
ihmisiin ja koiriin kohdistuvaa aggressiota ja vireen haasteita ja näitä työstettiinkin melko
onnistuneesti. Vuonna 2017 laumaan liittyi romaniasta tullut herkkäsieluinen ja äärettömän fiksu rescue koira Lili,
joka mullistikin maailmani täysin ja pisti kyseenalaistamaan aiemmin oppimaani ja pakotti minut perehtymään koirien käyttäytymiseen yhä syvemmin. Lili eli kanssamme viiden vuoden ajan, mutta valitettavasti jouduin laskemaan Lilin sateenkaarisillalle vain 6-vuotiaana terveydellisten ongelmien takia.. Lili oli koira, joka pelkäsi puiden heiluvia oksia, portaita, oviaukkoja,
juoksevaa vettä, peilejä, ihmisiä, koiria, autoja.... Kaikki oli Lilille
tarhaelämän jälkeen uutta ja ihmeellistä, mutta myös pelottavaa. Lili oli myös saapuessaan hyvin tarkka omista resursseistaan. Lilin kanssa jouduin nöyrtymään monta kertaa, katsomaan peiliin, kokemaan riittämättömyyden tunteita ja epätoivoa. Kuitenkin Lili opetti minulle myös valtavasti koirien käyttäytymisestä ja työskentelystä oikeasti pelokkaan koiran kanssa ja onnistumiset Lilin kanssa olivat erittäin palkitsevia. Lilin kanssa opin koiran omaehtoisuuden, hallinnantunteen ja valinnanvapauden tärkeydestä koulutuksessa ja arjessa. Lopulta Lilin kanssa arki sujui melko kivuttomasti ja Lili vaikutti pääosin tyytyväiseltä elämään ilman jatkuvaa ahdistuneisuutta. Lilin kanssa sain apua vaikeissa tilanteissa etenkin Koiruuksien klubin Helmi Pesoselta, mutta myös eläinkoulutus.fi Jaana Pohjolalta. Lili ja kouluttajilta saatu apu onkin yksi syy sille miksi olen itsekin hakeutunut alalle. Toivoisin, että voisin auttaa ihmisiä koiriensa haasteiden kanssa ja haluan osaltani tuoda koiralähtöisempiä koulutustapoja jokaisen koiranomistajan ulottuville.
Vuonna 2018 laumaamme liittyi australianpaimenkoiranarttu Tuike. Tuike on iloinen, sinnikäs ja äärettömän nopea tyttönen, jonka kanssa aika ei käy pitkäksi. Tuikkeen kanssa on harrastettu omaksi iloksi agilityä, tokoa, pelastuskoiralajeja sekä rallytokoa, vaikka Tuikkeesta varmasti olisi huipulle lajissa kuin lajissa jos vain omistajan kunnianhimo ja rahkeet riittäisivät. Tuikkeen kanssa on myös saatu ratkoa erilaisia arjen haasteita, jotka liittyvät lähinnä koiran nopeisiin hoksottimiin ja omistajan hitaisiin sellaisiin. Tuike tekee eikä meinaa mikä on erittäin hieno piirre harrastuksissa, mutta aiheuttaa välillä harmaita hiuksia omistajalle kotona.
Tammikuussa 2023 perheeseemme liittyi australianpaimenkoira Tuuma. Tuuma on viiden kuukauden ikäinen ja vaikuttaa oikein tasapainoiselta ja vekkulilta tyypiltä. Mielenkiinnolla odotan mitä hänestä kasvaakaan!
Oma kiinnostukseni koirien kanssa onkin siis enemmänkin niiden käyttäytymisessä ja sen syissä sekä koirien mielentilassa ja kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa kuin kisata mahdollisimman korkealla eri lajeissa. Kouluttajana en siis kouluta lajeja ja niiden vaatimaa, välillä pikkutarkkaa tekniikkaa vaan keskityn koiran käyttäytymiseen ja muihin edellä mainittuihin asioihin sekä tärkeisiin arjen taitoihin. Yritykseni nimi Tassunjäljissä kuvastaakin sitä, että opitaan koiristamme ja eletään niitä kuunnellen, mutta myös sitä, että olen itse kasvanut koirien parissa.