Koiramaista viestintää
Koirat ovat yleisesti hyvin sopuisia ja kohteliaita laumaeläimiä ja niillä onkin liuta ilmeitä ja eleitä, joilla ne pyrkivät välttämään erilaisia konflikteja toistensa kanssa sekä rauhoittelemaan ympäristöään esimerkiksi meitä ihmisiä, toisia koiria ja itseään. Eleillä voidaan pyytää lisää tilaa tai kertoa toiselle, että en tarkoita mitään pahaa. Näitä kutsutaan rauhoittaviksi signaaleiksi tai eleiksi.
Rauhoittavat eleet on löytänyt Norjalainen kouluttaja Turid Rugaas ja hän on kirjoittanut niistä myös kirjan, joka kannattaa ehdottomasti lukea (Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas). Rauhoittavia eleitä on hyvä tulkita yhdessä muun elekielen kanssa eli miltä koiran olemus näyttää muuten. Onko se rentoa vai jännittynyttä? Onko häntä rentona, korvat rennosti eteenpäin tai hieman sivulla ja ilme rento? Vai onko häntä koipien välissä tai esimerkiksi jäykästi koholla, asento matalampi tai normaalia ryhdikkäämpi ja ilme kireä, suupielet vetäytyneet taaksepäin ja korvat taakse päin kääntyneet tai päätä vasten luimussa? Pienien eleiden lisäksi koirilla voi ruveta näkymään sijaistoimintaa hieman jännittävissä tai kiusallisissa tilanteissa. Sijaistoiminnoilla tarkoitetaan käytöstä, joka esiintyy epätavallisessa tilanteessa esimerkiksi koira alkaa rapsuttelemaan itseään ilman, että sitä oikeastaan kutittaa.
Ilmeiden ja eleiden monipuolisuudessa on sekä yksilö- että rotukohtaista vaihtelua. Koiran kokemukset eleiden käyttämisen toimivuudesta ja koiran fyysiset ominaisuudet vaikuttavat eleiden käyttöön. Esimerkiksi koiralla voi olla kokemusta, ettei sen pieniä eleitä huomioida, jolloin niiden käyttö vähenee. Koirilla voi myös olla haasteita tulkita toistensa eleitä oikein etenkin, jos koirat eivät ole tuttuja toisilleen.
Rauhoittavat signaalit ovat koirille lajityypillistä käyttäytymistä ja samoja eleitä näkyy useissa eri tilanteissa, vaikka niissä ei olisi mitään konfliktin vaaraa. Esimerkiksi juuri herännyt koira haukottelee tai venyttelee ja juuri ruokaillut koira lipoo huuliaan. Merkittäviä näistä eleistä tulee, kun ne esiintyvät sosiaalisessa tai koiralle vaikeassa tilanteessa ja etenkin jos eleitä näkyy useampia samaan aikaan tai peräjälkeen.
Erilaisia eleitä ovat:
Pään kääntäminen/ vartalon kääntäminen
Koira kääntää päätään tai vartaloaan pois päin kohteesta, jota pyrkii rauhoittelemaan tai jota kohtaan kokee epävarmuutta. Pää voi kääntyä puolelta toiselle: koira välttelee katsomasta kohdetta. Ele voi olla hyvin pieni, katse voi kääntyä vain hieman viistoon tai se voi olla hyvin selkeä, jopa liioiteltu. Koira voi myös kääntää vartaloaan pois päin kohteesta tehostaakseen elettä.
Huulten/kirsun lipominen
Koira nuolee huuliaan tai kirsuaan.
Siristely/ räpsyttely
Koira siristelee silmiään ja/tai räpsyttelee niitä tiuhaan.
Valaan silmä (silmän valkuainen näkyy)
Koira katsoo kohdetta niin sanotusti syrjäkarein: silmien valkuaiset näkyvät selvästi.
Haukottelu
Koira haukottelee jopa liioitellusti ja/tai äänekkäästi.
Jos omat koirani kokevat tilanteen epämiellyttäväksi niin nämä yllä mainitut eleet tulevat usein samaan aikaan tai perättäin/ vaihdellen. Etenkin Lili on erittäin taitava kertomaan em. eleillä, että tilanne on sen mielestä epäilyttävä. Tällöin pyrin helpottamaan tilannetta jollain tavalla, esimerkiksi ottamalla etäisyyttä epävarmuutta aiheuttavaan kohteeseen tai menemällä koiran ja kohteen väliin. Etäisyyden ottaminen ei aina tarkoita sitä, että etäisyyttä otetaan kerralla useampi metri vaan se voi olla esimerkiksi parikin askelta toiseen suuntaan. Toki pitää seurata helpottaako koiran olo. Jos kuvaan koiria tai meinaan tehdä hoitotoimenpiteitä ja huomaan näitä eleitä, niin pyrin miettimään mikä tilanteessa voisi olla vaikeaa ja kokeilen ottaa esimerkiksi kameran kanssa hieman etäisyyttä tai helpotan hoitotoimenpiteessä jotain, pidän esimerkiksi tauon ja katson väheneekö tarve käyttää eleitä. Joskus koiria helpottaa jo se, että niiden eleet on huomioitu (hallinnan tunne kasvaa).
Koirien välisessä kommunikoinnissa, jossa ei ole suuria jännitteitä, olen huomannut että eleitä tulee hieman rauhallisempaan tahtiin (+muun elekielen rentous). Todennäköisesti sen takia, että toinen koira vastaa eleisiin ja tilanne helpottuu näin. Itsekin voi helpottaa koiran oloa vaikkapa kääntämällä päätä pois jos koira ahdistuu katsomisesta.
Etutassun nostaminen/ "tassun antaminen"
Koira nostaa toisen etutassun ilmaan joko pidemmäksi aikaa tai useampia kertoja peräkkäin. Koira voi seistä tai istua.
Kaartaminen
Koira ei tule suoraan kohti vaan tekee pienen tai suuremman kaarroksen ennen kuin on kohteen luona. Tämän takia esimerkiksi ohitukset voivat olla haastavia, kun koira ei pääse hihnan takia tekemään kaarrosta. Tai korkeiden penkkojen takia näin lumisena talvena.
Hidasteleminen
Koira hidastaa merkittävästi vauhtiaan jopa lähes pysähtyy.
Haisteleminen
Koira rupeaa haistelemaan maata ilman, että siinä on erityisen mielenkiintoisia hajuja. Koira voi vilkuilla samalla kohti käytöstä aiheuttavaa tekijää.
Kaartaminen, hidasteleminen ja haisteleminen ovat usein väärinymmärrettyjä ja ehkä vähemmän tunnettuja eleitä, jotka usein aiheuttavat omistajassa turhautumista ja painetta saada koira liikkumaan nopeammin tai esimerkiksi lopettaa haistelemisen käskyttämällä tai hoputtamalla koiraa. Kuitenkin turhautunut tunnetilamme tai pienenkin paineen, kuten äänen lisääminen tilanteeseen usein vain lisää näitä käytöksiä; koira kaartaa kauemmaksi, hidastaa entisestään tai haistelee yhä tiuhemmin maata yrittäessään rauhoitella meitä entisestään.
Istuminen/ makaaminen
Selkeä rauhoitteleva ele, johon liittyy usein vartalon kääntäminen.
Leikkiasento
Leikkiasento, joka ei tapahdu selkeässä leikkitilanteessa (hitaasti) voi myös olla rauhoittava ele.
Venyttely
Koira alkaa venyttelemään esimerkiksi lenkille lähtiessä, jolloin se voi
rauhoitella itseään. Lili venyttelee mielestni usein kokiessaan olonsa hieman
turhautuneeksi tai tilanteissa joissa ei tiedä miten toimia.
Muutokset venyttelykäytöksessä voivat kertoa myös lihaksiston kireyksistä
!
Rapsuttelu
Itsensä rapsuttelu ei aina johdu kutinasta tai esimerkiksi varusteista vaan voi olla rauhoittava ele.
Sukupuolielinten nuoleminen/haisteleminen
Koira kääntyy nuolemaan tai haistelemaan itseään vaikkei olisi tarvetta. Omilla koirilla olen nähnyt sellaista, että ensin rapsutellaan vähän ja sitten tarkistetaan sukukalleudet ja tätä saattaa seurata ravistelu.
Ravistelu
Ravistelu esiintyy usein hieman kiihdyttävän tilanteen jälkeen. Kerran lenkillä vastaan tullut mies huomasi Lilin ravistelevan ohituksen jälkeen ja hän huikkasi, että "hyvä, ravistele vaan paha pois". Tämä oli mielestäni hauskasti sanottu ja onkin jäänyt elämään meillä kotona. Koirat ravistelevat meillä "pahan pois". Ravistelua voi esiintyä esimerkiksi leikkipainin jälkeen, vaikka koirilla olisi ollut hauskaa, niin tilanne on voinut olla kiihdyttävä tai hieman jännittävä.
Väliin meneminen
Koirat käyttävät väliinmenoa etenkin rauhoittelemaan kahta osapuolta joiden välille on syntymässä konflikti. Koira voi kulkea välistä tai jopa mennä siihen hetkeksi seisomaan. Klassinen esimerkki väliin tulevasta koirasta on, kun ihmiset ovat halaamassa toisiaan ja koira pyrkii erottamaan "tappelevat" ihmiset hyppimällä tai tunkemalla väliin.
Itse käytän väliinmenoa paljon koirieni kanssa, jos huomaan niillä olevan hieman vaikeaa. Esimerkiksi lenkillä on tulossa vastaan ihminen koiran kanssa ja huomaan koirieni rupeavan hidastelemaan ja kääntelemään päätään, niin saatan itse mennä koirieni ja vastaantulevan koiran välistä ja ottaa hieman tilaa. Usein myös ohjaan koirat tulemaan vierelleni niin, että jään itse vastaantulijan ja koirien väliin.
Hymyily
Jotkut koirat oppivat mahdollisesti ihmisiä matkimalla hymyilemään ja paljastavat hampaansa. Tällöin koiran elekieli on muuten rento. Kuitenkin hymyily voi olla myös rauhoittava signaali eikä hymyilevää, vierasta koiraa kannata lähestyä välittömästi.
Tein eleistä videon, joka toivottavasti auttaa hahmottamaan sitä miltä eleet voivat näyttää jos ne eivät ole tuttuja. Videolla on valokuvia erilaisista eleistä ja muutama video Tuikkeen ja paimensukuisen lapinkoira Tiltun välisestä kommunikoinnista. Itse tulkitsen Tuikkeen ja Tiltun välisen kommunikoinnin niin, että ne aktiivisesti käyttävät eleitä kertoakseen toiselle ettei halua aiheuttaa mitään konfliktia. Videolla Tuike esimerkiksi lähtee ohittamaan Tiltua ja menee Tiltua kohti, mutta samalla pistää kuonon maahan. Tämän tulkitsen konfliktia ehkäiseväksi eleeksi, sillä kohti juokseminen voisi olla myös uhkaava ele.
Eleet ovat tärkeitä tunnistaa sillä ne ovat ensimmäisiä merkkejä siitä, että tilanteessa on koiran mielestä jotain vaikeaa (muu elekieli huomioiden), etenkin jos tilanteen tiedetään olevan koiralle vaikea. Jos näitä eleitä ei huomioida, vaan tilanne jatkuu tai jopa pahenee, niin koira rupeaa viestimään selkeämmin, jotta sitä kuultaisiin. Koira voi yrittää poistua tilanteesta, aloittaa murinan ja hampaiden näyttelyn ja, jos nämä eivät tehoa, tehdä valenäykkäisyjä/ - hyökkäyksiä tai jopa purra. Koirilla katsotaan olevan neljä eri selviytymisstrategiaa käytössä uhkaavissa tilanteissa, jotka vaihtelevat yksilön taipumusten ja kokemusten mukaan. Näitä ovat:
taisteleminen (rähähtely, näykkiminen, purema)
pakeneminen (koira pyrkii poistumaan paikalta)
jäätyminen (koira jähmettyy paikoilleen)
liehittely (pentumainen käytös, kuten suupielten nuoleminen)
Yksikään näistä ei ole toistaan parempi, vaan näiden takana oleva tunne on koiralla sama huolimatta siitä minkä strategian se valitsee. Toki meille ihmisille on helpompaa jos koira valitsee taistelemisen sijaan jonkun muun strategian, esimerkiksi pakenemisen. Koirat voivat muuttaa toimintaansa myös hyvinkin nopeasti jos toteavat, että jokin strategia ei toimi. Esimerkiksi uhkaava tilanne jatkuu, vaikka koira yrittäisi paeta, jolloin se saattaa vaihtaa strategiaa pakenemisesta taisteluun ja yrittää näykkiä tai jopa purra. Uskoisin, että tällöin puhutaan näistä yllättävistä puremista joita kukaan ei osannut aavistaa, kun koiran näyttämiä pienempiä eleitä ei ole ymmärretty (pois lukien kivusta tai sairaudesta johtuvat puremat). On hyvä muistaa, että koirassa alkaa esiintymään stressiä sitä enemmän mitä enemmän eleitä ilmenee ja mitä pidemmälle koiran pitää viestinnässään mennä.
On myös hyvä muistaa, että sitä saa mitä vahvistaa. Eli jos koira huomaa, että sen pienempiä eleitä huomioidaan niin se rupeaa käyttämään niitä huomattavasti enemmän. Toisaalta jos koira huomaa, että muriseminen tai näykkiminen on ainoa keino, jolla sitä kuunnellaan, niin todennäköisestä nämä viestimisen keinot lisääntyvät. Murina on tärkeä kommunikoinnin keino eikä siitä pidä rankaista koiraa, sillä jos koiralta otetaan murina pois, niin koira saattaa siirtyä suoraan puremiseen.
Kirjoituksessa käytetty lähteinä:
Tuire Kaimio - Koirien käyttäytyminen
Turid Rugaas - Rauhoittavat signaalit
Koiruuksien klubin artikkeli