Miksi rangaistuksia tulisi välttää?
Nykytutkimuksen mukaan tehokkain tapa kouluttaa kaikkia eläimiä on positiiviseen vahvistamiseen perustuvat koulutustavat. Kuitenkin tarve erilaisten rankaisujen käyttöön istuu meissä ihmisissä varsin tiukassa, etenkin tilanteissa, joissa pelkäämme menettävämme hallinnan. Onneksi räikeimmät keinot alkavat jäämään pois, sillä enää ei riitä, että jokin asia toimii ihmisen näkökulmasta vaan myös eläimen oma kokemus on tärkeä. Toki törkeitäkin tapauksia tulee ilmi aika-ajoin, viimeisimpänä/ näkyvimpänä suojelukoirakohu. Sivuillani kerron, että perustan koulutukseni positiiviseen vahvistamiseen ja ajattelin nyt avata hieman syitä miksi rankaisut eivät kuulu pääasiallisiin keinoihini.
Rankaisun määritelmä on se, että toiminta vähenee. Eli koiran on kannattavaa olla tekemättä asiaa x, koska siitä seuraa jotain epämiellyttävää. Rankaisuja on kahdenlaisia: jotain ikävää lisätään (positiivinen rankaisu) tai jotain kivaa otetaan pois (negatiivinen rankaisu). Positiivinen rankaisu voisi olla esimerkiksi äänen korottaminen tai hihnasta nyppäiseminen ja negatiivinen rankaisu palkkion tai sen mahdollisuuden poistaminen esim. koiraa pyydetään istumaan eikä se tee niin, niin palkkio jätetään antamatta. Rangaistukset aiheuttavat koirassa erilaisia negatiivisia tunteita. Positiivinen rangaistus liitetään usein ahdistuksen ja pelon tunteeseen ja negatiivinen rangaistus vahvasti turhautumisen lisääntymiseen. Lievä turhautuminen voi edesauttaa oppimista, mutta voimistuessaan oppiminen vaikeutuu ja alkaa esiintymään kiihtymystä ja stressiä. Voisikin ehkä jopa ajatella negatiivisen rankaisun johtavan positiiviseen rankaisuun, koska epämiellyttävä olo lisääntyy.
Jotta rankaisu toimisi niin sanotusti oikein niin,
- sen pitäisi olla täysin oikea-aikainen, jotta koira yhdistäisi sen oikeaan asiaan. Ja siltikään emme ikinä tiedä varmaksi mihin kaikkeen koira yhdistää rankaisun. Todennäköisesti koiralla ei ole kunnon käsitystä mistä kaikesta ja miksi sitä rangaistaan.
- Rangaistuksen tulisi tapahtua juuri oikealla voimakkuudella, jotta se tehoaisi ja käytös X vähenisi, mutta ei aiheuttaisi liian suurta ahdistusta/ pelkoa (pelkoehdollistuminen).
- Koirat itse määrittelevät mikä niille on rankaisu ja koirasta riippuen rankaisuna voi toimia jo omistajan turhautunut tunnetila ja tympääntynyt äänensävy. Toiset eivät taas ihan pienestä hätkähdä.
- Koirat voivat turtua rangaistuksiin -> niiden teho laskee ja joudutaan käyttämään aina vain kovempia keinoja
- Rangaistukset eivät opeta koirille miten niiden tilanteessa kuuluisi käyttäytyä -> ajaudutaan helposti kierteeseen, jossa koiraa pitää kieltää tai rangaista samassa tilanteessa jatkuvasti (ja aina vain kovemmin)
- Rangaistukset eivät poista käytöksen syytä, vaan tukahduttavat vain näkyvän oireen. Syy käytöksen takana voi vain pahentua entisestään ja käytös voi ilmaantua entistä pahempanakin, kun koiran sietokynnys ylittyy.
Rangaistukset nostavat koiran stressitasoja. Yksinään jo se, ettei tiedä milloin rangaistus olisi tulossa ja miksi on syy stressille. Stressi ei ole etenkään voimakkaana/ pitkittyessään hyvästä ja voi jopa lisätä/ voimistaa haasteellista käytöstä. Koira voi myös ruveta käyttäytymään haasteellisemmin muissakin tilanteissa stressin kertyessä. Koira voi myös ruveta käyttäytymään tavoilla, jotka ovat haitallisia sille itselleen yrittäessään lievittää stressiä.
Vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin koirien stressiä ja mitattiin kortisoliarvoja heti treenien jälkeen ja treenihetkien ulkopuolella. Tutkimuksissa kolmelle ryhmälle koiria käytettiin erilaisia koulutustapoja. Yhdelle rangaistukseen perustuvia, toiselle positiiviseen vahvistamiseen perustuvia ja kolmannelle molempiin tapoihin perustuvia koulutustapoja. Koirat joilla käytettiin vain rangaistuksia sekä koirat joilla käytettiin molempia niin rangaistuksia kuin palkkioita ilmensivät käytöksellään enemmän stressiä treenin aikana sekä treenin jälkeen kuin koirat, joita koulutettiin positiivisin metodein. Myös mittauksissa saatiin korkeammat kortisoliarvot rankaisuja saaneilla koirilla kuin koirilla joilla käytettiin pelkästään positiivista vahvistamista koulutustapana. Näin ollen tutkimuksesta kävi ilmi, että toistuvat rangaistukset vähensivät koirien kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Jo vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan väärin ajoitettujen (oikea ajoitus erittäin hankalaa) positiivisten rankaisujen käyttö olivat lisänneet koirien aggressiivista käyttäytymistä, pelkoja ja haluttomuutta olla omistajan läheisyydessä sekä vähentäneet tottelevaisuutta. Lisäksi vasta viime vuonna valmistuneen tutkimuksen mukaan rankaisuperusteisin keinoin koulutetut koirat olivat pessimistisempiä ja aloitekyvyttömämpiä kuin positiivisen vahvistamisen keinoin koulutetut koirat.
Pelkoehdollistuminen
Rangaistukset voivat aiheuttaa pelkoehdollistumista. Pelkoehdollistuminen tarkoittaa sitä, kun koira säikähtää jotain ja luo mielleyhtymiä pelontunteeseen ja ympäristön ärsykkeisiin. Pelko ei ole tahdonalaista käyttäytymistä vaan fysiologinen, ei tahdonalainen reaktio. Pelkoehdollistumat syntyvät erittäin nopeasti ja tehokkaasti, sillä evoluution näkökulmasta on ollut kannattavaa oppia kerrasta erilaiset vaaratekijät, joita tulee välttää. Pelkoehdollistumat yleistyvät myös helposti. Esimerkiksi koira joutuu käymään usein eläinlääkärissä sairauden tai tapaturman takia. Koira alkaa ensin pelkäämään valkotakkista eläinlääkäriä, jonka jälkeen koira voi alkaa pelkäämään kaikkia valkotakkisia ihmisiä ja pahimmillaan lopulta kaikkia vieraita ihmisiä.
Opittu avuttomuus
Rankaisuperusteiset koulutustavat voivat myös johtaa pahimmillaan niin sanottuun opittuun avuttomuuteen, joka on verrattavissa ihmisen masennukseen. Ihmispuolella American Psychological Association -järjestön (APA) mukaan opittu avuttomuus on ilmiö, joka saa alkunsa toistuvasta altistumisesta sellaisille tilanteille ja ärsykkeille, jotka aiheuttavat stressiä. Koirat käytännössä siis luovuttavat ja sulkeutuvat, kun kokevat etteivät voi vaikuttaa lopputulokseen millään tavalla. Opittua avuttomuutta tutkittiin koirilla 1960-luvulla melko hurjin testein. Martin Seligman testasi kolmea ryhmää koiria. Ensimmäisessä osassa ensimmäisen ryhmän koirille annettiin sähköiskuja, mutta niillä oli mahdollisuus estää sähköiskut toimimalla tietyllä tavalla. Toisen ryhmän koirat eivät välttyneet sähköiskuilta mitenkään. Kolmannen ryhmän koirat eivät saaneet sähköiskuja lainkaan. Kun koirat pistettiin toisessa testin osassa huoneeseen, joka oli rajattu matalalla aidalla ja ne saivat sähköiskut, niin ensimmäisen ja kolmannen ryhmän koirat osasivat hypätä matalan aidan yli karkuun, mutta toisen ryhmän koirat jäivät alistuneena paikoilleen, sillä olivat oppineet etteivät voi mitenkään estää sähköiskuja.
Rankaisut eivät siis ole nykyaikainen ja eettinen keino kouluttaa koiria, vaan niiden käytössä piilee paljon haasteita. Jatkuvien rankaisujen käytön vaikutukset koiraan voivat olla todella haitalliset monella osa-alueella. Jokainen varmasti joskus sortuu käyttämään arjessa jonkin tasoisia rankaisuja koirien kanssa toimiessaan ja se kuuluu tietyissä määrin elämään, sillä kukaan ei ole täydellinen. Etenkin yllättyneenä/ säikähtäneenä, väsyneenä tai stressaantuneena ääni kohoaa helpommin tai hihnasta tulee nyppäistyä tarpeettoman kovasti. Palkkion poistoa ja turhautumista tapahtuu arjessa väistämättä, sillä meillä ei ole mahdollisuutta laskea koiraa joka paikkaan. Kuitenkin rangaistusten tietoinen käyttäminen kouluttamisessa tulisi minimoida ja suunnitella treenit ja arjen haastavat tilanteet mahdollisimman hyvin. Ja tietenkin pyrkiä kouluttamaan koiralle haluttuja toimintamalleja mahdollisimman paljon positiivisesti vahvistaen haastavia tilanteita silmällä pitäen.
Lähteitä:
Why Punishment Should be Avoided | VCA Animal Hospital (vcahospitals.com)
Training methods based on punishment compromise dog welfare, study finds -- ScienceDaily
Mitä opittu avuttomuus tarkoittaa? - Askel Terveyteen
Dealing With Learned Helplessness In Dogs | Dog Training Nation
Learned Helplessness Destroys Resiliency | The Art of Manliness
Learned Helplessness: The Whimpering Dogs Of Seligman (happyproject.in)