Ajatuksia nykyajan koulutusmenetelmistä

Somessa on aika paljon näkynyt nyt viime aikoina nykyisten, koiralähtöisten ja positiiviseen vahvistamiseen perustuvien koulutustapojen arvostelua toimimattomina ja jopa haitallisina. Keskusteluissa ja julkaisuissa myös väitetään joko suorasti tai epäsuorasti, että koiralähtöisyys tai omaehtoisuus aiheuttaisi reaktiivisuutta ja käytöshäiriöitä. Väitetään, että koirilla ei ole rajoja eikä niitä voi käsitellä, kun ne eivät halua.. Koiria ei saa kieltää, kun niille tulee paha mieli ja koiria inhimillistetään liikaa. Kouluttajat keksivät turhia koulutettavia asioita, asioista tehdään vaikeita.. Haluaisin vähän tuoda omia ajatuksia esille aiheeseen liittyen ja toisaalta tuoda esiin perusteluita nykyisille koulutustavoille, joita itsekin suosin. 

Varmasti joissain tapauksissa onkin niin, että kun koiria kuunnellaan enemmän ja koirat uskaltavat näyttää tunteensa, voi tilanne ihmisen näkökulmasta vaikeutua. Koiralla onkin mielipide, joka eroaa omastamme. Olisi hyvä kuitenkin tiedostaa, että oikeastaan se koiran käytös ei ole se suurin ongelma, vaan koiran kokema tunne, jota käytös ilmentää. Koiran käytökselle, kun on aina joku syy. Nykyaikainen kouluttaminen keskittyy tämän syyn selvittämiseen ja syyn hoitamiseen käytöksen taustalla. Usein meidän ihmisten mielestä hankalan käytöksen taustalla on tunteena pelko, epävarmuus tai voimakas turhautuminen. Pelkkä käytöksen korjaaminen kieltämällä tai rankaisemalla harvoin auttaa koiraa siellä tunnetasolla. Koiran kokemus tilanteesta ei välttämättä muutu, vaikka käytös muuttuu. Pahimmillaan koiran käytös muuttuu sen takia, että sen lisäksi, että se kokee voimakkaita, hankalia tunteita itse tilanteessa se mahdollisesti myös pelkää omistajan reaktiota. Koiralla voi olla siis tuplasti pahempi olla. Tämä on yksi syy miksi kieltoja ja rangaistuksia suositellaan vältettävän. Toisaalta se kuuluisa nakkikaan ei aina yksinään taianomaisesti helpota vaikeita tilanteita, mutta onneksi maailmassa on todella paljon muitakin vahvisteita ja asioita, joita ottaa huomioon. Toisaalta nakki harvemmin aiheuttaa yhdessäkään koirassa pelkoa..

Toinen syy siihen, miksi nykyisin suositaan pehmeämpiä metodeja onkin se, että liiallisen pakottamisen, liian vaikeisiin tilanteisiin viemisen ja erilaisten rangaistuksien on huomattu johtavan erilaisiin pelkotiloihin ja turhaan stressin lisääntymiseen koiralla. Koirat yhdistelevät asioita tehokkaasti pelottavan tilanteen ollessa päällä ja pelot yleistyvät nopeasti. Moni on esimerkiksi puhunut, miten koira on säikähtänyt ensin ukkosta ja pian huomataankin koiran pelkäävän jo ilman paineen muutosta. Pelko yleistyy. Miksi pitäisi kokeilla saadaanko aiheutettua koiralle pelkoa ja erilaisia pelkoehdollistumia meitä, jotain toimenpidevälinettä tai tilannetta kohtaan, kun asiat yleensä voidaan esitellä koiralle koiraa kunnioittaen, pala kerrallaan? Pelkoehdollistumien pois opettaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin asteittain totuttaminen. 

Se, että koiraa lähtökohtaisesti kuunnellaan niissä hetkissä, kun ei ole aivan pakko viedä jotain asiaa loppuun asti (esim hätätilanne), ei tarkoita sitä, että asiat jätettäisiin kouluttamatta ja koirat hoitamatta. Eikä se saa olla tekosyy kouluttamatta tai hoitamatta jättämiselle. Se, että koiran tunteet otetaan huomioon yhteisessä arjessa ei tarkoita sitä, että koiralla ei olisi rajoja. Se, että koiran kanssa pyritään rakentamaan parempaa vuorovaikutusta ei tarkoita sitä, että koira saisi päättää kaikesta maan ja taivaan välillä.

Puhutaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä, kun sen tunteita kuunnellaan.. Koirilla on samat perustunteet, kuten ihmisilläkin. Tämä on osoitettu useissa tutkimuksissa, mutta varmasti myös kaikki koirien kanssa elämänsä jakavat myös voivat tämän allekirjoittaa. Jokainen varmasti myös tietää, että ei tunnu kivalta, kun pelottaa tai ahdistaa. Usein ihmiset pystyvät kuitenkin rauhoittelemaan itseään monella tapaa järkeilemällä ja tasoittamaan tunnekuohujaan. Koirat eivät pysty samanlaisiin tietoisiin päättelyketjuihin kuin ihmiset, eikä me niille voida sanoin kertoa miksi jossain tilanteessa ei ole mitään pelättävää. Meidän pitää osoittaa se koirille muuten, esimerkiksi esittelemällä asiat niille rauhassa ja kouluttamalla. Koirien lajityypilliseen käytökseen ei kuulu seisoa hievahtamatta erilaisten hoitotoimenpiteiden tekemisen aikana. Koiralle ei ole luonnollista, että se antaa ihmisten, etenkään vieraiden, kosketella itseään joka paikkaan mahdollisesti vielä jollain välineellä, kuten saksilla. Koiralle ei ole luonnollista ohittaa toisia koiria kapealla tiellä lyhyessä hihnassa.. Koira ei tiedä meidän ihmisten maailman sääntöjä, se on koira, joka haluaa elää koiramaista elämää. Ja siksikin on reilua pyrkiä kouluttamaan koiralle ne asiat, mitä siltä toivotaan positiivisia vahvisteita käyttäen ennemmin kuin esimerkiksi ajatella, että kyllä koiran tulisi sietää asia x, koska ihmisen mielestä tilanne on täysin neutraali. Pahimmillaan tämä ajattelumalli johtaa siihen, että koiraa kielletään tai rangaistaan epäreilusti koiran tehdessä itselle täysin lajityypillisiä asioita tai kun se yrittää kommunikoida kanssamme. Pahimmillaan koira oppii tästä vain sen, että omistaja onkin vähän kurja tyyppi ja mukaan voi tulla niitä pelkoja. Kieltäminen tai rangaistukset eivät myöskään kerro koiralle _miten_ sen tulisi tilanteessa toimia. 

On paljon hyödyllisempää kouluttaa koiralle se, miten sen toivotaan toimivan eri tilanteissa. Mietitään mitä taitoja koiran pitää osata, jotta se onnistuu erilaisissa tilanteissa ja lähdetään sen pohjalta kouluttamaan näitä taitoja koiralle. Ennakoidaan, helpotetaan tehtäviä tarvittaessa ja vaikeutetaan pikkuhiljaa, yleistetään, harjoitellaan häiriöitä. Lajiharrastuksissa yleensä nykyisin jo ymmärretään näiden em. asioiden tärkeys. Ei koiraa viedä tokokokeeseen tai kokonaiselle agilityradalle harjoittelematta ensin mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Samaa ajattelua tulisi hyödyntää siellä arjessa, ei oleteta koiralta liikaa sellaista mikä ei ole koiralle luonnollista. Mielestäni nykyaikainen kouluttaminen siis ottaa huomioon koiran nimenomaan eläimenä eikä inhimillistäen. Ei nykyinen koiralähtöisempi koulutussuuntaus ole kehitetty ihmisiä vaan juurikin koiria varten.

Ps. Pakottamisen, rangaistusten ja täyden omaehtoisuuden väliin toki mahtuu monta askelta ja asioita voidaan tehdä monella tavalla (kunhan pysytään eläinsuojelulain ja kohtuuden rajoissa). Otetaan sen koirakaverin kokemuskin huomioon ja pysähdytään hetkeksi miettimään, miksi se tekee näin? Mitä se mahtaa tuntea? Voinko helpottaa tilannetta jotenkin? Voinko opettaa koiralleni jonkin taidon, joka helpottaa tilannetta? Harjoitellaan niitä tarvittavia taitoja yhdessä ja onnistutaan yhdessä.